Näinä eriskummallisina aikoina lasken itselleni eduksi sen, kun mielenkiintoista luettavaa löytyy sekä työn puolesta (myöhemmin tänä vuonna julkaistavan tietoteoksen oikoluku) että iltavapaiksi (mm. Riina Katajavuoren esseet ja Henriikka Tavin runot). Lisäksi muutaman päivän takaisen sähköpostirallin päätyminen onnekkaaseen loppuun ilahduttaa ja helpottaa; sekä mainittu tietokirja että omat kokoelmat löysivät ulkopuoliset oikolukijat ja toimittajat, eli noin työn puolesta ollaan taas vähän aikaa selvillä vesillä.
Vielä kun sähköpostiin lävähtää epätasaisen tasaiseen tahtiin mielenkiintoisia käsikirjoitustarjokkaita, tekemistä riittää sen verran ettei maallisia (koronoja) juuri ehdi murehtia.
Tämä globaali jarrutus, hätä ja rajoittaminen tuntuu kuitenkin kaikkien munaskuissa, niin miesten kuin naistenkin. Liikunnan ja urheilun ja kaikenlaisen muun fyysisen rasituksen tiedän elämässäni yhtä välttämättömäksi kuin kirjallisuuden konsanaan. Metsälenkit tekevät terveydelle gutaa, tuleva vastakaadettujen koivujen pilkkominen polttopuiksi jo jäntereissä kihelmöi, ja työhuoneessa on tilaa vetää tutut ja tiukat kuntopiirit pari kertaa viikossa, mutta vähän jää vajaaksi.
Onneksi paikalliset yksityiset palloilusalit ovat päättäneet ainakin toistaiseksi pitää sulkapallo- ja kössikentät rajoitetusti auki – halleihin pääsee kerralla vain muutama pelaaja, käsidesiä on tarjolla joka kulmassa ja jokatoisen kentän ollessa tyhjä tilaa löytyy vaatteiden vaihtoon kentän vierussa. Koko reissulla ei tarvitse käsin koskea kuin omiin vaatteisiin, mailoihin ja palloon. Riski altistumiselle on varsin olematon; ainakaan se ei pelireissun vuoksi juuri entisestä suurene.
Muuten olen sitä mieltä, että säilyttääksemme sekä henkisen että fyysisen terveytemme, meidän tulee enemmän harjoittaa ulkoilua vaikkapa metsissä ja rannoilla, missä tilaa riittää useammankin kulkea ja ihmetellä kevään heräämistä, ilman että riski sairastua kulkutautiin siitä kasvaa. Jos tunkua havaitaan, pidetään turvavälit. Suunnataan toisaalle, syvemmälle metsään.
Kuvassa tulevaa työmaata ja Sarin kierrätysmateriaalista värkkäämä Valopukki, joka juuri palautui talven kestäneestä lainasta Korpilahden Höyry-Gallerian pihasta.