Toinen painos

Väsäsin pihakiveystä Lyytisen Heikille kesällä 2019. Puhuimme asioista maan ja taivaan välillä, myös saunomisesta. Itsekin olen innokas saunamies, mutta Heikki osoittautui varsinaiseksi alan guruksi savusaunoineen ja sen seitsämine muine saunoineen sekä mm. ahkerana Sauna-lehteen kirjoittajana.

Puhuimme kirjoittamisesta. Erityisesti keskustelimme sanojen kirjoittamisesta, mikä on ihan eri asia. Aivan erityisesti puhuimme sanoista sinänsä. Oman silloisen (ja vielä nykyisenkin) kirjoitustyön lähdekirjastona oli mm. Suomen kielen sanakirja, Etymologinen sanakirja sekä Meren Sanojen synty. Lingvistisessä ja etymologisessa mielessä Heikki vaikutti vähintään yhtä tietäväiseltä ja viisaalta kuin sauna-asioissa konsanaan. Onneksi kiveystyöt ovat semmoiset, että niitä saattaa tehdä samalla kuunnellen ja itse höpöttäen.

“Että sielu tai ruumis ei voi vaikuttaa toiseen, vaan kyse on täydellisen yhdenmukaisesta ja samanaikaisesta rinnakkain kulkevasta tapahtumasarjasta. Että sielu muodostuu useammasta osasta, joista yksi on keho. Että sielu on löylynkin vanhin merkitys. Se onkin sopivaa.”

Näin kirjoitan vielä keskeneräisessä ja toivon mukaan joskus julkaistavassa kokoelmassani Sanavarasto. Entäpä Heikki?

“Alun alkuaanhan sielu on tulkittu elämänvoiman antajaksi. Se ymmärrettiin ilman tai höyryn tapaiseksi ja hienoaineiseksi olennoksi. Löyly tässä merkityksessä oli jonkinlainen yhdysside tuonpuoleiseen. Sillä oli siis uskonnollinen merkitys. Onko niin, että ihminen koki olevansa löylyssä hetken sielujen maailmassa eli eräänlaisessa ikuisuuden tilassa?”(Terve Löyly, s.158)

Saunasanat ovat mielestäni Terve Löyly -kirjan sydän. Löyly-sana ja sen merkityssisältö sekä alkuperä ovat tuon sydämen tiukinta ydintä. Tästä saa ja pitää olla eri mieltä. Mutta totta on varmasti se, että ilman tuota muuri- ja kiveystyötä kustantajan ja juuri tämän kirjailijan tiet olisivat tuskin kohdanneet. Kirja toki oli Heikillä enemmän tai vähemmän valmis, mutta pikkuhiljaa ja tunnustellen alkuun päässeen yhteistyömme tulosta, nyt jo toiseen, tuhannen kappaleen painokseensa suuntaavaa Terve Löyly -kirjaa, ei olisi sellaisenaan olemassa, ellei olisi tullut puheeksi löylyn etymologia.