Mit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n hektisess\u00e4, koronan ja sit\u00e4 koskevien uutisten t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 maailmassa el\u00e4miseen tulee, yksi hedelm\u00e4llinen tapa olla siin\u00e4 on olla aika ajoin olematta. Miten se muka onnistuu? Joku kehitt\u00e4\u00e4 sis\u00e4lle k\u00e4\u00e4ntyneen itsetarkkailun avulla mielt\u00e4ns\u00e4 ja meditoi. Toinen ryypp\u00e4\u00e4. Yksi harjoittaa joitakuita muita toimintoja erilaisten tietoisuuden tilojen saavuttamiseksi.<\/p>\n\n\n\n
Viimeksi mainittu tuntuu mielenkiintoiselta, seh\u00e4n ei oikeastaan tarkoita mit\u00e4\u00e4n. Lyhyen funtsimisen j\u00e4lkeen alkaa kuulostaa kuitenkin tutulta. Ja nyt en puhu mist\u00e4\u00e4n tajunnan laajentamisesta erilaisin viritys- ja virikeainein, enk\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n arkisemmin johonkin kirjalliseen maailmaan upottautumisesta.<\/p>\n\n\n\n
Nimitt\u00e4in on sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 kahdessa paikassa (ainakin) saavutettavissa on mielentila, jonka voi varmuudella sanoa olevan sek\u00e4 ”normaaliin” verrattuna laajentunut, ett\u00e4 my\u00f6s erikoisesti pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yhteen asiaan keskittynyt. Nuo paikat ovat jazzklubi ja mailapelikentt\u00e4. Keskityn t\u00e4ss\u00e4 ensin mainittuun.<\/p>\n\n\n\n
Tietenk\u00e4\u00e4n pelkk\u00e4 avaruudellinen tila ei riit\u00e4, tarvitaan my\u00f6s tapahtuma. Olkoon se siis jazzklubilla el\u00e4v\u00e4 konsertti, ja mielell\u00e4\u00e4n sellaisen b\u00e4ndin, joka tekemisiss\u00e4\u00e4n ja repertuaarissaan vannoo enimm\u00e4kseen vapauden, improvisaation ja jopa avantgardistisuuden nimiin. Sattumalta paikalle haksahtanut ehk\u00e4 n\u00e4kee ja kokee tuon kaukaisesti musiikkiesityst\u00e4 muistuttavan performanssin silkkana h\u00e4lyn\u00e4 ja kakofoniana, mutta moiseen soitantoon tottunut ja vihkiytynyt keskittyy niin kuin ei koskaan ennen (lukuunottamatta viime kertaa ja sit\u00e4 edellist\u00e4 jne.). Kuulija puhdistuu. Mill\u00e4 keinoin?<\/p>\n\n\n\n
Vapaamman jazzin konserteissa on tapana kehitell\u00e4 improvisaatioita ja muunnelmia, jotka viev\u00e4t esityksen joskus kauaskin alkuper\u00e4isest\u00e4 s\u00e4velm\u00e4st\u00e4 ja mahdollisesta levytetyst\u00e4 versiosta. Ehk\u00e4 s\u00e4vellys on alkujaankin ollut v\u00e4h\u00e4n vapaampi ja mystisempi pirskahdus? Ollaan helposti k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n \u00e4\u00e4rell\u00e4. Mit\u00e4 tekee maallikkokuulija (jollainen siis itse olen) t\u00e4ll\u00f6in? H\u00e4n keskittyy: jokaisen instrumentin \u00e4\u00e4neen erikseen; jokaiseen suoritukseen ja musiikin pienimp\u00e4\u00e4nkin yksityiskohtaan kuin johonkin ainutlaatuiseen aarteeseen. Sill\u00e4 ne ovat siell\u00e4 kyll\u00e4! Joskus ne l\u00f6ytyv\u00e4t, ja siihen vihkiytyneen kuulijan tulee muut asiat ulossulkevalla keskittymisell\u00e4\u00e4n pyrki\u00e4. L\u00f6yt\u00e4miseen.<\/p>\n\n\n\n
Aika ajoin soittajien h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4t suoritukset tuovat kuulijan kasvoille riemastuneen hymyn, v\u00e4lill\u00e4 kyynelten l\u00e4pi pid\u00e4tell\u00e4\u00e4n ylenm\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 liikuttuneisuutta. Ja t\u00e4t\u00e4 kun jatkuu kappaleesta toiseen ja parhaimmillaan viel\u00e4 b\u00e4ndin soittaman toisen setin ja encoreidenkin ajan, kuulija her\u00e4\u00e4 ja huomaa olleensa parituntisen niin syv\u00e4ll\u00e4, etteiv\u00e4t maalliset murheet tai muukaan h\u00e4iritsev\u00e4 ole sinne saakka ylt\u00e4neet.<\/p>\n\n\n\n
Kuulija poistuu konsertista puhdistuneena. Saavutettu tila saattaa kest\u00e4\u00e4 viikkoja, vaikkakin se arjen puserruksissa haipuu ja v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4vi\u00e4\u00e4kin, palaten kuitenkin takaisin vaikkapa konsertista hankittua levy\u00e4 kuuntelemalla (vaikka se ei koskaan ole sama asia) tai konserttia muistelemalla (vaikka aika ei kultaa vaan haalistaa).<\/p>\n\n\n\n
Mailapelin tiimellykss\u00e4 tapahtuu suurinpiirtein sama asia, vaikkakaan ei yht\u00e4 kokonaisvaltainen – molemmissa keskityt\u00e4\u00e4n yhteen ainoaan asiaan niin tiukasti, ett\u00e4 siihen ei ulkopuolelta ole p\u00e4\u00e4sy\u00e4 mill\u00e4\u00e4n. Pelin tai konsertin loputtua huomioidaan uusi p\u00e4\u00e4nsis\u00e4inen tila, joka tuntuisi mahdollistavan uusien ajatusten ja asioiden entist\u00e4 paremman ja tehokkaamman haltuunoton, ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n paremman jaksamisen.<\/p>\n\n\n\n
Olkoonkin jokaisella mahdollisuus moiseen sis\u00e4iseen pu(h)distumiseen, kunkin parhaaksi n\u00e4kem\u00e4ll\u00e4 tavalla. Jazzkonsertteja suosittelen vahvasti. Kyll\u00e4 niihin viel\u00e4 p\u00e4\u00e4see, vaikka juuri nyt on vaikeaa. Kakofoniakin ehk\u00e4 lakkaa olemasta kakofoniaa, jo pian alkaa keskittyminen. Mailapelien puolesta liputan my\u00f6s, olkoonkin, ett\u00e4 eilisess\u00e4 peliss\u00e4 kaveri latasi squashpallolla t\u00e4ysill\u00e4 ohimooni, justiinsa tuohon rillien ja silm\u00e4kulman viereen.<\/p>\n\n\n\n
Mutta samalla tavalla kuin jazzkonserteissa tulee pid\u00e4tt\u00e4yty\u00e4 ainakin isommilta annoksilta punaviini\u00e4, mailapeleiss\u00e4kin kannattaa pysy\u00e4 poissa pallon tielt\u00e4, varsinkin squashissa.<\/p>\n\n\n\n
Sen er\u00e4n h\u00e4visin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"